Marraskuun marinat

Dooriksella oli ensimmäiset juoksut, ja heti perään alkoi Moonalla juoksut. Koirien välinen ystävyys on parantunut viimeaikoina. Johtuisiko siitä, että Dooriskin on nyt aikuinen koira? Kohtelevat toisiaan paljon tasavertaisemmin nykyään.

Nyt juoksujen aikaan ovat viihtyneet ihan rauhassa kahdestaan pihallamme. Mitä lienee siellä puuhailleet sitten... Olen tarkistellut aina välillä pihamaatamme siltä varalta, jos jonnekin nurkalle olisi alettu kaivaan taas kuoppaa. Kuoppien kaivaminen on tietenkin kiellettyä puuhaa meidän koirilta. Moona on sellainen, että kaivaa kuoppaa etsiäkseen maasta juuria joita mutustella. Siitä touhusta on jäänyt yleensä merkiksi Moonan nenään harmaa savikerros. Dooris taas on näyttänyt kaivavan kuoppia ihan muuten vaan sinne tänne. Yleensä melko nopeasti ovat tulleet oven taakse haukkumaan ja vaatimaan sisällepääsyä, jolleivät sitten ole olleet tihutöissä.

Pakkaskelien saapuessa ollaan kaivettu varastosta talvikamppeet esille ja tosiaan cockeri on kyllä sellainen rotu, että vaatetukselle on tarvetta ainakin talvella. Kyllä cockerista näkee, kun se alkaa palelemaan. Meillä siinä -4 ja kylmemmässä käytetään jonkinlaista manttelia tai neulepuseroa päällä. Näyttelycockerithan suojataan hyvin ulkoilureissuilla muulloinkin, ettei risut ja hiekka tartu turkkiin, mutta kun mun cockerit ei hirveesti ole näyttelyissä kiertäneet, niin on unohtunut suojapuvun käyttö. Sitten niitä risuja on saanut irroitella vatsakarvoista välillä ihan saksien kanssa.

Reippaan metsälenkkeilijän kura-asu.

Pakkaskelien lämmittäjä, fleecevuorellinen mantteli.