Koulutuksessa tehtyjä virheitä tulee mietittyä aina silloin, kun huomaa, että koira rupeaa ärsyttämään huonolla käytöksellään. Kuten pilaa ulkoiluhetken yli-innokkuudella ja vetämällä koko matkan, vaikka vauhti olisi muutenkin jo reipas. Luulit meneväsi reippaalle kävelylenkille, mutta joudutkin koko ajan pysähtymään, koska koira vetää hihnassa ja koirakoulussa opetettiin, että silloin pitää pysähtyä. Pysähtelet sitten viiden metrin välein. Pyydät koiraa tulemaan vierelle ja seuraamaan. Et kuitenkaan halua vaatia pennulta, että koko matkaa seuraa, onhan se aika raskasta pienelle pennulle. Olenko siis ollut taas liian helläsydäminen, laiska koulutuksen suhteen vai uskonut liikaa ohjeita? Olisiko parempi vaan juosta koiran turhat energiat pois? Vai tulisiko koira opettaa vaan kävelemään rauhallisemmin kävelemällä itsekin rauhallisempaan tahtiin? Olisko pitänyt jo opettaa pennulle rauhoittuminen hihnassa, ja yli-innokkuus hihnassa on vaan seurausta kiireessä tehdyistä lenkeistä?
Yksi hyvä huomio siitä, kuinka Moonan koulutus on mennyt pilalle, on se, kuinka se reagoi hihnassa, kun kutsuu sitä nimeltä. Eli: Pysähdyn. Kutsun "Moona". Moona katselee ja kuuntelee ympäristöään pois päin minusta vieläkin tarkkaavammin. Aivan kuin se olisi käsittänyt kutsun tarkoittavan sitä, että nyt pitää todella tarkkailla onko ympäristössä jotain mielenkiintoista. "Nyt varmaan tapahtuu jotain erikoista jossain" -sen olemus kertoo. Tietenkin olen sortunut tässä vaiheessa usein siihen, että olen uudestaan ja uudestaan kutsunut sitä nimeltä, jos se vaikka ymmärtäisi sitten. Näin olen ehkä vielä vahvistanut sitä, että "Moona" hihnassa kutsuttuna tarkoittaa juuri sitä mitä koira sillä hetkellä tekee, eli tarkkailee ympäristöään erityisen hyvin.
Eron huomaa todella hyvin Dooriksen suhteen, sillä Doorista olen kutsunut aina vain silloin nimeltä, kun se on jo valmiiksi katsonut minuun tai ollut tulossa luokseni. Dooris 99% varmasti heti reagoikin kutsuuni kääntämällä katseeni minuun ja mahdollisesti tulemalla luokseni.
Viimeisimmällä koirakoulukurssikerralla sain huomautuksen, että kun pyydän koiraa seuraamaan vasemmalla puolellani, niin silloin mulla pitäisi ne makupalat olla vasemmassa taskussa ja vasemmalla kädellä mun pitäisi antaa ne. Näin koira saa palkinnon prikulteen siinä kohdassa missä sen on suotavin olla eli aivan vasemman jalan vieressä, ei kurkottamassa kohti oikeaa kättäni suoraan edessäni. Tämähän nyt oli aivan itsestäänselvä juttu, mutta todella huomaamattani olen palkannut koiraa viimeaikoina ihan miltä suunnalta sattuu. No nyt on odotukset korkeella, että seuraaminen alkaa sujumaan kuin tanssi tästä lähdin. :)
Mulla oli pitkään vaihe, että unohdin makupalat kotiin, kun onhan se hyvä, että välillä palkkaa pelkällä kehulla ja huomiolla. Tulos kuitenkin selvästi näkyy nyt, ja tuntuukin, että koko vieressä kävely ja hihnakävely yleensäkin pitää kouluttaa kokonaan uudelleen Doorikselle. Koirassa ei ole mitään vikaa. Se on todella miellyttämisenhaluinen, rimpuillessaankin suhteellisen helppo käsitellä ja kovasti makupalojen perään. Pari kertaa olenkin jo aloittanut homman kokonaan alusta eli palkkaan pelkästään oikeanlaisesta käytöksestä makupalalla ja kehulla. En siis käytä käskyjä ollenkaan vaan odotan, että koira itse turhautuessaan keksii toimia oikeanlaisella tavalla, jolloin palkkaan heti.
Hyviä ohjeita olen löytänyt youtubesta hakusanalla hienosti hihnassa. Niillä ohjeilla uskon, että tulee olemaan helppoo kuin heinän teko tästä lähtien, kunhan ehdin joka päivä harjoitella edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti