Moona on aina ollut innostunut vedestä ja kiskonutkin sen äärelle, jos olemme järven lähellä lenkkeilleet. Moona ulvoen vaatii, että sille heitetään keppi veteen, josta se voi innoissaan noutaa sen, kunhan sen tassut ylettävät pohjaan. Jos keppi menee kauemmas, se alkaa hirveän uikutuksen, kun se ei uskallakaan hakea keppiä. Se jää pyörimään siihen veteen uikuttaen ja valittamaan että "kun en mä vaan uskalla uida vaikka hirveästi haluaisin". On se nuorempana suostunut vähän uimaankin, mutta vähän sellaista paniikinomaista uimista se on ollut, että juuri ja juuri on vedenpinnalla pysynyt. Joskus se on jopa hypännyt laiturilta alas "pelastamaan" isäntänsä eli mennyt aivan kylkeen kiinni polskimaan ja yrittänyt tarttua hampailla vetääkseen "uhrin" rantaan.
Dooris näyttää olevan melko neutraali vedessä. Sillä ei näytä olevan suurta tarvetta päästä veden äärelle, mutta tulee kyllä Moonan perässä veteen arastelematta. Etenkin vesilelua tykkää noutaa matalasta vedestä Moonan kanssa kilpaa.
Ostin Moonalle pelastusliivit, jotta se uskaltaisi mennä kunnolla uimaan ja hakemaan keppiä syvemmästäkin vedestä, mutta eihän se tosiaan koirana ymmärrä, että pelastusliivit kannattelisi sitä. Ensin sen täytyisi saada käytännön kokemus kuinka liivit kannattelee sitä veden pinnalla. Nyt on niin kylmät ilmat, että saas nähdä koska päästään seuraavan kerran jatkaan harjoituksia. Sittenhän on tietenkin koirauimalat, jonne voisi mennä kokeilemaan. 30 e/ kerta näyttää olevan Nokian koirauimalassa.
 | |
| Kuukauden päästä Moona meni rohkeasti uiden hakemaan keppiä vedestä tutussa mummolarannassa. |
 |
| Yhteistyökumppaninaan Dooris; kyttäämässä tuotavaa keppiä rannassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti