Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen kahdesta cockerspanielistani, Moonasta ja Dooriksesta, sillä ne tuovat elämääni ihanaa valoa. (Tietenkin välillä menee hermot, mutta ei puututa siihen nyt.) Blogini kautta voi saada vähän käsitystä minkälainen koira cockerspanieli on, jos vasta harkitsee sellaisen hankkimista. Omat koirani ovat koti- ja harrastekoiria, joten kirjoitan siitä näkökulmasta. Cockeri on viralliselta käyttötarkoitukseltaan ylösajava lintukoira. Tarkoittaen sitä, että cockeri ajaa linnun ylös lentoon, pysähtyy käskystä odottamaan linnun alasammuntaa, ja lopuksi noutaa saaliin omistajalle. Itse en ole metsästystä koirieni kanssa harrastanut, ainakaan vielä. Enemmän kiinnostaa näyttelyt ja agility. Lisäksi aijon kirjoittaa Dooriksen koulutuksen sujumisesta, joten jos jotakuta kiinnostaa vaikka oppia minun tekemistäni virheistä ihan peruskoiran koirankoulutuksessa, niin aijon niitä tässä blogissa läpikäydä.
Kerron ensin koiristani: Moona on seitsemän vuotias, blue roan, cockerspanielinarttu. Moona hankittiin pentuna lenkkiseuraksi ja harrastekoiraksi. Sen kanssa oli tarkoitus käydä näyttelyissä, mutta innostus ei sitten saanutkaan tuulta purjeisiin, kun ensimmäinen pentunäyttelykerta meni pieleen, sillä olin hukannut näyttelypäivän aamuna koiran rokotustodistuksen. Moonalla on lisäksi lievä purentavirhe. Moona on hirmuisen ihmisrakas koira, joka jumaloi jokaista rapsuttajaansa. Yli-innokkuus ihmisten ja toisten koirien lähestymisessä on ollut ongelmamme Moonan koulutuksessa.
Dooris on vasta vajaa 5 kk: ikäinen, mustavalkoinen cockerspanielinarttu. Otimme sen ilahduttamaan arkeamme ja alunperinkin oli tarkoitus ottaa toinen cockeri Moonan seuraksi, sillä Moona vaikutti jo pentuna hyvin seuralliselta koiralta. Tutusta koirarodusta oli myös helppo jatkaa.
Cockerin erityisominaisuudet liittyvät mielestäni sen turkin hoitoon, kauneuteen, lempeään, rakastavaan ja hieman hölmöön olemukseen, seurallisuuteen ja kiinteään suhteeseen omistajan kanssa. Cockerit ovat oman kokemukseni mukaan vähän kuin ikuisia pikkulapsia. Nauttivat suunnattomasti samanlaisesta hellittelystä ja hömpötyksestä kuin ihmisvauvat. Ovat yhtä riiviöitä kuin leikki-ikäiset lapset, mutta silti hyvin miellyttämisenhaluisia.
Ensi kerralla lisää asiaa aiheesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti