Koirien karkailusta

Aikuinen cockerspanieli sujahtaa tuolta silmänräpäyksessä.

Kevään ja lumien sulamisen myötä ovat koiramme huomanneet taas, että aidankin ali mahtuu menemään... Moona ei ole vielä kunnolla muistanut, kuinka mukavaa on juosta naapureiden luona rapsuteltavana ja Siilin ruokaa varastamassa, mutta Dooris on äkännyt, että elämää on aidan toisellakin puolella. Talvella lunta oli sen verran, ettei kumpaakaan houkutellut aidan alitus. Dooris oli sen verran arka, että tyytyi kotipihaan. Tässä eräänä päivänä, kun tein puutarhahommia aidan toisella puolella, se halusi mukaan ja sujahti aidan alta luokseni. Tämän jälkeen se on jo kerran lähtenyt aidan ali ilman, että kukaan olisi siellä häntä odottanut. Tämä hälytysmerkki saikin mut aidankorjaushommiin, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kotipihasta karkailevat koirat!

On todella nöyryyttävää huomata kuinka koira menee aidan ulkopuolella häntä heiluen ja silmät kiiluen, vaikka olet juuri vakuutellut itsellesi, ettei se koira tällä kertaa lähde karkuun. Joskus kun on kiireisiä päiviä niin tahtoo ottaa koirat ulkoilemaan omaan pihaan, vaikka siksi aikaa kun ulkoilee lasten kanssa tai tekee puutarhatöitä. Hyvin ne näyttääkin ensin viihtyvän, kunnes huomaat, että "ahaa, koiria ei näy missään". Sitten huutelet koiria ja verenpaine nousee. Ihmettelet onko ne talon takana? Huutelet. Toivot, ettet näe viipottavaa häntää naapurustossa. Hyvässä lykyssä löydät ne pihan metsäryteiköstä. Meillä on välillä sellaista. Olen oppinut nyt. Vien koirat silloin sisälle tai hyvässä lykyssä en ota niitä ollenkaan pihalle ulkoilemaan. En ole liian kiltti koirilleni. En ainakaan anna niiden toistaa tuota katoamiskuvioo saman päivän aikana useita kertoja.

Olen todella oppinut, että kun koira pääsee tekemään jotain yhden kerran, se todennäköisesti tekee sen toisenkin kerran ja kolmannen, jonka jälkeen koira on oppinut normaaliin arkirutiiniin kuuluvan pahan tavan. Pahimmassa tapauksessa koirani oppisivat kaivamaan aidan ali tunnelin. Nyt, kun molemmat ovat ymmärtäneet, että sieltä voi päästä "parempiin maisemiin", täytyykin mennä jatkamaan aidankorjaushommia. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun on saanut joka ikisen mahdollisen karkauskolon tukittua.

Tämän jälkeen koiria ei ikinä saisi päästää kovin turhautuneina pihalle ulkoilemaan, sillä sen jälkeen kun ne keksivät kaivaa tunnelin aidan ali, niin game is over.

Näin keväisin tuntuu muidenkin koirat karkailevan. Mistä lie kelläkin johtuu? Erään kaupankin edessä kuulemma juoksentelee irtokoiria melkein päivittäin. Usein koirat ei tee ihmiselle mitään ja toisetkin koirat kierretään kaukaa tai tullaan vaan nuuskimaan ja leikkimään ja lähdetään sitten pois, kun  leikkikaverikin jatkaa matkaa. Silti tällaiset irtokoirat, etenkin isot, vahtiviettiset, herättää yleensä pelkoa ihmisissä. On paljon myös tapauksia, joissa reviiriään vahtivat koirat purevat etenkin toisia "alueellensa" tulevia koiria. Koiran vahtialueeseen tuntuu ainakin niiden vahtiviettisten, karkailevien koirien osalta kuuluvan koko yleinen tie, joka heidän kotinsa editse kulkee. Tällaiset tulevat kohti, kun yrität tiellä ohittaa ja lähtevät perään vahtimaan, että siirryt reviiriltä pois. Näin käy, jos on kyseessä säyseä tapaus. Villimpi tapaus tulee kohti haukkuen ja räyhäten ja mahdollisesti tarttuu hampaillaan kiinni.

On siis ihan selvää miksi sellainen koirien kiinnipitolaki on olemassa. Jos koira onkin oikeasti kiltti, niin etenkin ne tunnetut vahtikoirarodut herättää pelkällä ulkonäöllään vapaana kulkiessaan turhaa stressiä ulkopuolisille ihmisille. Ihmiset pelkäävät, että koira käy itseen tai omaan koiraan kiinni, ja vaikka näin ei kävisikään on turha huolestuminen aiheutettu.