Moonan ja Dooriksen suhde

Moona tykkäsi hirmuisesti leikkiä toisten koirien kanssa ennen kuin Dooris tuli taloon. Aikaisemmin juoksi todella innolla toisten koirien luo. Toisaalta, sillä on tullut pentuna joku kammo takapäänsä haistelusta. Se ei mielellän anna toisten koirien nuuskia takapäätään vaan istuu alas tai väistelee. Viime kesänä kun se leikki pikkupennun kanssa, se innostui tapansa mukaan hirmuisesti. Iloisesta haukunnasta ja innostuksesta ei meinannut tulla loppua.

Nyt, kun Dooris on tullut kuvioihin, Moona on vähän muuttunut. Moonasta on tullut sellainen kypsä eläkeläinen, joka ei oikein innostu leikkimään vaan ärsyyntyy helposti. Dooris vaikuttaa olevan Moonan silmissä sellainen rasittava pentu, joka vie luut, ruoat ja huomion, sekä kiusaa ja häiriköi leikkiyrityksillään. Dooris on melko rasavilli ja yrittää dominoida Moonaa. Se kokeilee rohkeasti, kuinka pitkälle Moonan pinna venyy. Esim. Dooris lähestyy luuta nakertavaa Moonaa, jolloin Moona alkaa murista. Dooris lopettaa kyllä etenemisen kuullessaan murinaa, mutta jää rohkeasti odottamaan paikalleen. Se jää valppaasti odottamaan sopivaa hetkeä. Se luottaa, ettei Moona oikeasti pure sitä. Moona onkin kiltti ja lempeä koira. Ollaan monesti laitettu Moona toiseen huoneeseen syömään luuta, sillä melu yltyy kovaksi, kun Moonaa härnätään.

Moona muuten vaikuttaa itsevarmemmalta koiralta kuin ennen. Sellaiselta kypsään ikään ehtineeltä mummolta, joka pitää oikeuksistaan huolta. Pihaakin se on ruvennut vahtimaan tarkemmin. Jos naapurin koirat haukkuu omassa pihassaan, Moona haukkuu ja ulvoo takaisin. Moona osaa haukkua uhkaavallakin äänellä, mikä on vähän huvittavaa, sillä se on kovasti ristiriidassa sen muun olemuksen kanssa.

Dooris sen sijaan pelkää vähän toisten koirien haukuntaa. Ihan pikkupentuna se meni terassin alle piiloon. Sitten välillä se haukahteli vaimeasti, jos tuli "yllättäviä" tilanteita, kuten naapuri omalle pihalleen. Dooris aikaisemmin pelkäsi mennä haukkuvien koirien pihojen ohi, pisti siis jarrut päälle, mutta ei onneksi enää. Kumpikaan ei hauku kodin ulkopuolella toisille koirille. Moona kulkee ihan rohkeasti toisten koirien ohi. Luulen, että Dooris ottaa Moonasta paljon mallia käyttäytymiseensä ja sen takia alussa ilmennyt arkuus tulee hiipumaan itsestään pois.

Joskus pikkupentuna Dooris on päässyt syömään Moonan ruokakupista jämiä, vaikka molemmat koirat hotkii yleensä kuppinsa tyhjäksi alle kahdessa minuutissa. En tiedä, miten on päässyt käymään niin, että Moona on kupilta väistynyt. Onko se mennyt niin, että Moona on huomannut kupin vieressä herkullisempia ruoanmuruja, alkanut syömään niitä, jolloin Dooris on syöksynyt kupille? Moona on sitten lempeydessään antanut Dooriksen syödä ruokansa mielummin kuin olisi alkanut ärisemään viimeisistä muruista. Olen siis itse seissyt koirien vieressä, mutta katseeni on harhaillut muutaman sekunnin, jolloin tämä kupin varastaminen on päässyt tapahtumaan.

Olen antanut koirien setviä välejänsä melko itsenäisesti. Jostain luin, ettei koirien väleihin saisi liikaa puuttua, eikä varsinkaan jos aikuinen koira komentaa pentua. Yleensä keksitään Doorikselle muuta tekemistä, jos se ei usko Moonan ärähtelyä. Katsotaan alkaako Moona lämmetä Doorikselle, kun se kasvaa isommaksi. On se jopa muutaman kerran leikkinyt Dooriksen kanssa tässä kolmen kuukauden aikana, jona Dooris on meillä ollut.

Ystävykset lähdössä lenkille.